|
|
|
|
James King
Tavallinen kadunmies kuullessaan bluegrass-musiikkia kiinnittää huomionsa vain vauhdikkaisiin banjo- ja viulu-sooloihin, mutta todelliset uskovaiset tietävät, että bluegrassin sielu on laulussa. Bluegrass on yksinäistä, autiuden riivaamaa musiikkia. Se voi kuulostaa iloiselta, mutta yksinäisyys ei koskaan ole kaukana. Bill Monroe, Carter ja Ralph Stanley, Jimmy Martin, Red Allen, Del McCoury ja Dudley Connell tuovat parhaiten esiin tämän surullisen sinisen puolen, yhdistäen raaÕan tunteen ja voimakkaan esityksen kauniiksi ja samalla musertavaksi kokonaisuudeksi. Tämä onnistuu vain harvoilta ja näiden harvojen joukkoon on liittynyt uusi jäsen, James King. Vuonna 1958 syntynyt James King kasvoi Virginiassa, mistä ovat lähtöisin monet tärkeät bluegrass- ja old-time country-muusikot. King sai musiikilliset vaikutteensa perhepiiristä sekä kotiseuduillaan vaikuttavilta muusikoilta mm. banjonsoittaja Ted Lundyltä. 80-luku toi hänet yhteen Ralph Stanleyn kanssa kahden albumin merkeissä, sekä tutustutti Kingin myös The Johnson Mountain Boys -yhtyeeseen ja Dudley Connelliin, joiden kanssa syntyi These Old Pictures -levy, joka lopulta toi James Kingin bluegrass-yleisön tietoisuuteen. Bluegrass Unlimited kutsui These Old Pictures -levyä James Kingin debyytiksi Rounderin levymerkillä. "...perinteisen bluegrass-musiikin vaikuttavin uusi kyky tällä vuosikymmenellä ... tämän vuoden läpimurtolevy..." King laulaa raskaalla sydämellä, joka kertoo:, "olen ollut siellä". Kuten jokainen kantrilaulaja Jimmie Rodgersista lähtien, James King uskoo siihen mitä laulaa ja siinä se suuri ero juuri on. Hän on todellinen. Juuri sellainen, mikä tekee bluegrass- musiikista niin vaikuttavaa. Vain tuskan kokenut voi laulaa tuskasta. Mitä vaatii autiudesta ja yksinäisyydestä laulaminen? James King tietää sen, ja vielä vähän päälle. Kuten hänen viimeisimmän levyn nimi sanoo: Lonesome and then some. James King, kitara ja laulu |
|
Festivaaliesittely |
Ohjelma |
Esiintyjät |
Pixelpress 1997 webmaster@bluegrass.fi