Bluegrass-instrumentteja
Banjo
yksi
bluegrass-musiikin tärkeimpiä soittimia (monien
mielestä tärkein) osuukin sopivasti aakkosissa ensimmäiseksi.
Mikäli banjo puuttuu tulee eräiden* kanssa siitä
kinaa jopa hulluuteen asti.
*(banjon soittajat)
Basso.
"Tärkeimmän"
instrumentin jälkeen onkin asiallista luetella heti seuraavaksi
tärkein soitin ja se lienee varmasti ääniavaruuden
toisessa ääripäässä sijaitseva basso,
sillä eihän mikään musiikki polje kunnolla
ilman vankkaa soinnillista pohjaa. Useimmiten asiaan kuuluu
perinteinen akustinen "pystybasso" mutta nykyään
usein myös helpommin kuljetettava sähköbasso,
mutta eihän "lankku" voi koskaan kunnolla paikata
vanhaa kunnon "läskibasson" sointia.
Näiden
kahden ääripään väliin jääpi
musiikillinen ja rytminen tyhjiö, joka parhaiten täyttyy
sopivalla kokoelmalla seuraavia soittimia:
Dobro
on alkuaan Dopyeran veljesten kehittämä resonaattorikitara
ja tuo mainion eksoottisen lisän akustiseen kokoonpanoon.
Eräiden Dobro- mestareiden pioneerityön ansiosta
monet pitävät sitä merkittävän
tärkeänä soittimena bluegrass- yhtyeessä.
It's sooooo cool.
Kitara,
tuo jokapaikan säestyssoitin tunkee itsensä
myös tähän porukkaan. Ja syystä. Mikään
muu instrumentti ei yhtä tehokkaasti kykene täyttämään
keskiääniavaruutta. Toimii mainiosti myös naapurimuusikossa
kateutta herättävänä sooloinstrumenttina,
mutta jää usein helposti muiden soittimien volyymin
alle. Ei välttämättä uhoekstrovertin ensimmäin
valinta tässä musiikinlajissa..
Mandoliini,
itsensä Bill Monroen pääinstrumentti saa
usein paljon huomiota osakseen. Taitavissa käsissä
hämmentää kenen kuulijan tahansa. Rytmisoittimena
täyttää mm."virvelirummun" backbeat-tehtävää
jolloin syntyy se legendaarinen "boom-chick" -komppi
yhdessä basson kanssa.
Viulu,
lieneekin akustisista soittimista niitä vaikeimpia
ja siksi alituisesti vajaamiehityksessä. Perinnemusiikissa
tärkeä soitin kuten kaustislaiset tietävät.
Laulu,
on bluegrass- musiikin itseoikeutettu sydän. Vaikka
paljon instrumentaaleja soitetaankin ei kunnon bluegrass ole
mitään ilman lauluääntä, mieluimmin
useampia! Kaksi-, kolmi- ja usein neliäänisestikin
lauletut kappaleet tekevät siitä nimenomaan bluegrass-musiikkia.
Bluegrass-muusikon tärkeimpiä
ominaisuuksia on laulutaito (ei niinkään lauluääni).
Soittaja joka ei laula on jollain tavalla jokseenkin käyttökelvoton
bluegrass-yhtyeessä, ellei laulajia satu yhtyeessä
muuten olemaan riittävästi.
Juuri moniääninen laulu tuo bluegrass-
musiikkiin sen usein tunnusomaisen High and lonesome
-soundin.
Bluegrass-yhtye.
Näin saammekin aikaan jo legendaariseksi käyneen
akustisen kokoonpanon, jossa kaikki instrumentit täyttävät
tasaisesti ääniavaruuden ja yksikään soitin
ei kilpaile tilasta muiden kanssa.
Bluegrass-kielisoitinyhtyeessä
ei tietenkään tarvitse olla kaikkia lueteltuja instrumentteja,
mutta enemmän kuin yksi kutakin on useimmiten liikaa.
Monet ovat soveltaneet muitakin soittimia
joita ei tässä ole lueteltu, kuten esim. rummut,
haitari, huuliharppu, urkuharmooni, sähkökitara,
puhumattakaan muista "perversseistä" soittimista,
jotka eivät kuitenkaan "klassiseen" kokonaissointiin
sovi.
|