Suomen bluegrass-musiikin yhdistys r.y.

SBMY r.y. on perustettu 1993 edistämään ja tekemään tunnetuksi bluegrass-musiikkia Suomessa. Näiltä sivuilta löydät tietoa bluegrass-musikista sekä suomalaisista yhtyeistä. Tarkastele näitä sivuja lähemmin ja ota suunta kohti lähimpiä jameja. Bluegrass-musiikkia on soitettu Suomessa yli 30 vuotta. Mikäli sinulla on näitä sivuja tai bluegrass-musiikkia koskevaa asiaa ota yhteyttä webmaster[at]bluegrass.fi

The Finnish Bluegrass Music Association

The Finnish Bluegrass Music Association has been established in 1993. It’s goal is to promote Bluegrass music in Finland and present it to new audiences who are not aware of this fine acoustic music.

Bluegrass-instrumentteja

Banjo yksi bluegrass-musiikin tärkeimpiä soittimia (monien mielestä tärkein) osuukin sopivasti aakkosissa ensimmäiseksi. Mikäli banjo puuttuu tulee eräiden (lähinnä banjon soittajien) kanssa siitä kinaa jopa hulluuteen asti.

Basso. “Tärkeimmän” instrumentin jälkeen onkin asiallista luetella heti seuraavaksi tärkein soitin ja se lienee varmasti ääniavaruuden toisessa ääripäässä sijaitseva basso, sillä eihän mikään musiikki polje kunnolla ilman vankkaa soinnillista pohjaa. Useimmiten asiaan kuuluu perinteinen akustinen “pystybasso” mutta nykyään usein myös helpommin kuljetettava sähköbasso, mutta eihän “lankku” voi koskaan kunnolla paikata vanhaa kunnon “läskibasson” sointia.

Näiden kahden ääripään väliin jääpi musiikillinen ja rytminen tyhjiö, joka parhaiten täyttyy sopivalla kokoelmalla seuraavia soittimia:

Dobro on alkuaan Dopyeran veljesten kehittämä resonaattorikitara ja tuo mainion eksoottisen lisän akustiseen kokoonpanoon. Eräiden Dobro- mestareiden pioneerityön ansiosta monet pitävät sitä merkittävän tärkeänä soittimena bluegrass- yhtyeessä. It’s sooooo cool.

Kitara, tuo jokapaikan säestyssoitin tunkee itsensä myös tähän porukkaan. Ja syystä. Mikään muu instrumentti ei yhtä tehokkaasti kykene täyttämään keskiääniavaruutta. Toimii mainiosti myös naapurimuusikossa kateutta herättävänä sooloinstrumenttina, mutta jää usein helposti muiden soittimien volyymin alle. Ei välttämättä uhoekstrovertin ensimmäin valinta tässä musiikinlajissa..

Mandoliini, itsensä Bill Monroen pääinstrumentti saa usein paljon huomiota osakseen. Taitavissa käsissä hämmentää kenen kuulijan tahansa. Rytmisoittimena täyttää mm.“virvelirummun” backbeat-tehtävää jolloin syntyy se legendaarinen “boom-chick”- komppi yhdessä basson kanssa.

Viulu, lieneekin akustisista soittimista niitä vaikeimpia ja siksi alituisesti vajaamiehityksessä. Perinnemusiikissa tärkeä soitin kuten kaustislaiset tietävät.
Laulu, on bluegrass- musiikin itseoikeutettu sydän. Vaikka paljon instrumentaaleja soitetaankin ei kunnon bluegrass ole mitään ilman lauluääntä, mieluimmin useampia! Kaksi-, kolmi- ja usein neliäänisestikin lauletut kappaleet tekevät siitä nimenomaan bluegrass-musiikkia. Bluegrass-muusikon tärkeimpiä ominaisuuksia on laulutaito (ei niinkään lauluääni). Soittaja joka ei laula on jollain tavalla jokseenkin käyttökelvoton bluegrass-yhtyeessä, ellei laulajia satu yhtyeessä muuten olemaan riittävästi. Juuri moniääninen laulu tuo bluegrass- musiikkiin sen usein tunnusomaisen High and lonesome -soundin.

Bluegrass-yhtye. Näin saammekin aikaan jo legendaariseksi käyneen akustisen kokoonpanon, jossa kaikki instrumentit täyttävät tasaisesti ääniavaruuden ja yksikään soitin ei kilpaile tilasta muiden kanssa.

Bluegrass-kielisoitinyhtyeessä ei tietenkään tarvitse olla kaikkia lueteltuja instrumentteja, mutta enemmän kuin yksi kutakin on useimmiten liikaa.

Monet ovat soveltaneet muitakin soittimia joita ei tässä ole lueteltu, kuten esim. rummut, haitari, huuliharppu, urkuharmooni, sähkökitara, puhumattakaan muista “perversseistä” soittimista, jotka eivät kuitenkaan “klassiseen” kokonaissointiin sovi.