Suomen bluegrass-musiikin yhdistys r.y.
SBMY r.y. on perustettu 1993 edistämään ja tekemään tunnetuksi bluegrass-musiikkia Suomessa. Näiltä sivuilta löydät tietoa bluegrass-musikista sekä suomalaisista yhtyeistä. Tarkastele näitä sivuja lähemmin ja ota suunta kohti lähimpiä jameja. Bluegrass-musiikkia on soitettu Suomessa yli 30 vuotta. Mikäli sinulla on näitä sivuja tai bluegrass-musiikkia koskevaa asiaa ota yhteyttä webmaster[at]bluegrass.fi
The Finnish Bluegrass Music Association
The Finnish Bluegrass Music Association has been established in 1993. It’s goal is to promote Bluegrass music in Finland and present it to new audiences who are not aware of this fine acoustic music.
BLUEGRASS.FI — SBMY ry
Bluegrass music is like going to school.
When you learn Bluegrass, you can play a lot of music.
– Bill Monroe
The term 'bluegrass' describes the hot string-band style
pioneered by Kentuckian Bill Monroe, which blends
old-time country music with blues rhythms
and jazz-influenced improvisation.
– Mel Bay
Viiden tähden levyt ★★★★★ John Reischman: New Time & Old Acoustic
Viiden tähden levyt ★★★★★
Kirjoittajaa puri bluegrass-kärpänen vasta hiljattain, ja hän löytää menneiden vuosikymmenten levyjen joukosta jatkuvasti ensimmäistä kertaa uusia vanhoja herkkupaloja, joita haluaa jakaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Mielipiteet levyistä ovat kirjoittajan omia lahjomattomia ja niistä myös kuuluu välillä tietämättömyys pitkän ja rikkaan bluegrass-kaanonin dogmeista. Kynä harhailee välillä myös aiheeseen liittyvien trivialöydösten pariin. Nämä levyt ja niiden syntyhistoria ovat olleet kirjoittajalle tärkeitä avaimia bluegrassin maailmaan matkalla, joka jatkuu yhä.
__________________________________________________________________________
John Reischman: New Time & Old Acoustic
Varoitus: levy sisältää korvamatoja. John Reischmanin melodiat koukuttavat ja hänen mandoliininsa äänen väri on korvia hivelevää. Siinä jo olisi perustetta nostaa tämä mandoliinivetoinen levy viiden tähden hyllylle. Joistakin levyn kappaleista on lisäksi muodostumassa bluegrass- ja old-time -jamien standardeja.
On ehkä kuitenkin makuasia, onko tämä bluegrass- tai old time -levy ensinkään. Moni kappale kuitenkin ehdottomasti täyttää jomman kumman genren tunnusmerkit, vaikka levyllä on muutakin lähisukuista akustista musiikkia. Viis raja-aidoista, kun Reischman itsekin leikittelee genre-määritelmillä levyn rajoja sekoittavalla nimellä.
Levyn nimestä hän kertoo eräässä podcastissa näin: “Olen aina pitänyt Salt Springsin ja Little Pine Siskinin kaltaisia kappaleita ‘new time’ -musiikkina, koska ne kuulostavat paljolti old-time kappaleilta, mutta sisältävät liikaa sointuja ja muita vieraita vaikutteita ollakseen oikeastaan old-timea.” “Kun levyllä on myös ‘new acoustic’ -musiikkia, joka kuulostaa vanhalta … siitä nimi ‘New Time And Old Acoustic’.”
Reischmanin omasta Jaybirds-yhtyeestä tällä paljolti korona-sulun aikana äänitetyllä levyllä ovat mukana Patrick Sauber (kitara), Nick Hornbuckle (banjo) ja Greg Spatz (viulu). Alkuperäisenä ideana projektin käynnistyessä 2019 oli ollut soittaa tälle levylle uudestaan aikaisemmin kertaalleen levytettyjä kappaleita, tällä kertaa sellaisten nuorempien muusikoiden kanssa, joiden kanssa Reischman oli tehnyt eri yhteyksissä yhteistyötä. Hienon lineupin soittajia hän onkin koonnut(*). Korona-sulun aikana Reischman kuitenkin päätyi säveltämään levylle runsaasti uutta materiaalia.
“Salt Spring” on muodostunut jo jamistandardiksi omassa luokassaan – onpa sen ehdottaminen joissain jameissa jo kokonaan kielletty liiankin kuluneena. Sen jamisuosiota edesauttaa hienon melodian lisäksi se, että kappale ikään kuin jatkuu ikuisesti, kun sen B-osa päättyy viitossointuun ja vie luontevasti kierron aina takaisin kappaleen alkuun.
Mike Witcherin todella aistikasta dobronsoittoa kuullaan mm. “Coyote Trail” ja “Sarafina” -kappaleissa. Witcherin ja Reischmanin soiton estetiikka – mm äänenväri ja -sävy – ovat molemmat aivan omassa luokassaan ja myös sukua keskenään. Reischman sävelsi valssin Sarafina mielessään juuri Mike Witcher, jonka halusi mukaan dobron kanssa tähän projektiin, ja jonka tiesi mieltyneen 3/4 tahtilajiin.
Hieno Rosco’s Ramble edustaa levyn puhtainta bluegrass-osastoa. Reischman sävelsi sen mielessään nimenomaan bluegrass-banjo, mutta halusi tietoisesti tuoda siihen vaikutteita David Grismanin mandoliinista joillain varhaisen 1970-luvun levyillä. “Rosco” on Reischmanin koira, ja kappaleen nimeen sisältyy siten ihan tarkoituksella leikkisä Dawg-viittaus.
Levyn muista kappaleista “Ballyhooly” on Reischmanin yhtyeen Irlannin kiertueen majapaikkana palvellut kaupunki ja on antanut nimen yhdelle levyn selkeimmin irlantilaisvaikutteisista kappaleista. “Sugar In The Gourd” edustaa vahvasti bluegrass-osastoa ja levyn päättävä “Happy Hollow” on iloinen old-time viuluralli.
Reischmanilla on runsaasti kysyntää opettajana ja hänet voikin tavata ja halutessaan saada opettajaksi jollain niistä monista bluegrass- ja old-time -leireistä, joilla hän vuosittain opettaa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. “Old Road To Kingham” on tie maaseudulla Englannissa ja johtaa Kingham Hill -koululle, missä yhtä näistä leireistä joka kevät järjestetään.
(*) Levyllä vierailevat erilaisina kokoonpanoina Molly Tuttle, Chris Eldridge, Chris Jones, Jim Nunally, Quinn Bachand ja Sullivan Tuttle (kitarat), Allison de Groot, Patrick Metzger, Jason ja Pharis Romero sekä Max Schwartz (banjot), Sharon Gilchrist (mandoliini), Mike Witcher (dobro), Alex Hargreaves ja Trent Freeman (viulut), Trisha Gagnon ja Todd Phillips (bassot), ja The Fretless -yhtye.
Pekka Somerto ★★★★★