Suomen bluegrass-musiikin yhdistys r.y.

SBMY r.y. on perustettu 1993 edistämään ja tekemään tunnetuksi bluegrass-musiikkia Suomessa. Näiltä sivuilta löydät tietoa bluegrass-musikista sekä suomalaisista yhtyeistä. Tarkastele näitä sivuja lähemmin ja ota suunta kohti lähimpiä jameja. Bluegrass-musiikkia on soitettu Suomessa yli 30 vuotta. Mikäli sinulla on näitä sivuja tai bluegrass-musiikkia koskevaa asiaa ota yhteyttä webmaster[at]bluegrass.fi

The Finnish Bluegrass Music Association

The Finnish Bluegrass Music Association has been established in 1993. It’s goal is to promote Bluegrass music in Finland and present it to new audiences who are not aware of this fine acoustic music.

Viiden tähden levyt ★★★★★ Great Dobro Sessions

The Great Dobro Sessions, various artists ★★★★★ Great Dobro Sessions

Viiden tähden levyt

Kirjoittaja heräsi bluegrass-musiikkiin vasta hiljattain, ja hän löytää menneiden vuosikymmenten levyjen joukosta jatkuvasti itselleen uusia vanhoja herkkupaloja, joita jakaa tällä palstalla muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Mielipiteet levyistä ovat kirjoittajan omia ja niistä saattaa kuulua täysi tietämättömyys pitkän ja rikkaan bluegrass-kaanonin dogmeista. Kynä harhailee myös aiheeseen liittyvän triviatiedon ja historian parissa. Nämä levyt ovat olleet kirjoittajalle viimeisten kahden vuoden aikana avaimia bluegrassin maailmaan matkalla, joka jatkuu yhä.
______________________________________

The Great Dobro Sessions, various artists ★★★★★

Kolme vuosikymmentä sitten julkaistu The Great Dobro Sessions ei välttämättä ole monenkaan bluegrass-fanin levyhyllyssä – sen verran erikoislaatuisesta taltioinnista on kyse – mutta minulle se oli kaksi vuotta sitten yksi ensimmäisistä koukuista bluegrassin äärelle ja sillä soittaa lähes jokainen parin ensimmäisen bluegrass-sukupolven dobromestareista. Siksi aloitan tämän palstan juuri sillä. Ja mitäpä sitä peittelemään: dobron ääni on nykyisin bluegrassiin vakiintuneista soittimista myös lähinnä omaa sydäntäni.

Tämä Tut Taylorin ideoima ja pitkälti Jerry Douglasin ansiosta marraskuussa 1993 toteutunut kunnianosoitus dobrolle ja sen legendaarisimmille soittajille julkaistiin 1994, noin 40 vuotta bluegrass-genren syntymän jälkeen. Levy onkin oikeastaan dobro-levy vielä enemmän kuin bluegrass-levy. Kymmenen kiistatta legendaarisinta silloin elossa olleista dobro-solisteista kokoontui viikoksi studioon Nashvilleen, ja kukin soitti levylle kaksi itse valitsemaansa kappaletta. Levy palkittiin ilmestymisvuotensa parhaan bluegrass-levyn Grammyllä ja IBMA:n palkinnoilla sekä vuoden parhaana instrumentaalilevynä että parhaana bluegrass-tapahtuman äänitalleenteena.

Levyn avaa instrumentaali Fred Rosen säveltämästä ja Roy Acuffin alunperin levyttämästä klassikosta Fireball Mail. Ensin “Uncle Josh” Buck Graves itseoikeutetusti kahdella kierroksella, ja niiden perään soolot vuorollaan Tut Taylorilta, Sally Van Meteriltä, Mike Auldridgeltä, Gene Wootenilta, Curtis Burchilta, Stacy Phillipsiltä, Rob Ickesilta ja Jerry Douglasilta. Levyn solisteista vain “Bashfull Brother Oswald” Kirby puuttuu avausraidalta, joka on sinänsä kuin musikaalinen viestikapula alkuperäisiltä lajin veteraaneilta jo seuraavalle sukupolvelle tässä dobron kuninkuusluokassa.
Dobron Hawaiji-juuret kuuluvat Brother Oswaldin ensimmäisellä raidalla Dobro Chimes, joka on kuin onkin country-tyyliin sovitettu versio hawaijilaisesta melodiasta, alunperin se puolestaan amerikkalaisesta lastenlaulusta. Brother Oswaldin tunnusomaiset, kuin mandoliinia jäljittelevät ylärekisteristä soitetut tremolot ja runsaat huiluäänet riemastuttavat tässä ja levyn päättävässä raidassa The End Of The Worldissä. Brother Oswaldia omimmillaan!

Just Joshin’ on yksi Josh Gravesin soittamista raidoista ja oli aikoinaan yksi ensimmäisistä kappaleista, joilla hän jäljitteli dobrolla Earl Scruggsin banjon ääniä liityttyään aikoinaan Flatt and Scruggsiin. Juuri Uncle Josh toi dobronsoittoon banjo-rollit ja muutenkin uudisti soittimen käsittelyä kohti bluesia ja ottaen etäisyyttä sen Hawaiji-juurista.

Bluegrassin kelttihenkisistä kansanmusiikkivaikutteista saa näytteen Jerry Douglasin omassa ja taiturimaisesti soittamassa Abilene Galissä, ja mainioita dobro-sovituksia vanhemmista viulukappaleista saa kuulla Rob Ickesin soittamassa McHattie’s Waltzissa (Kenny Baker) ja Sally Van Meterin kovatempoisessa ja upealla kosketuksella tyylikkäästi soitetussa Cherokee Shufflessa (trad.).

Vaikka kyseessä on pohjimmiltaan bluegrass- ja americana-levy, sillä kuuluu myös etiäisiä dobron tulevaisuudesta. Jerry Douglas on kertonut Weather Reportin aikoinaan räjäyttäneen hänen tajuntansa ja avanneen näkymän soittimen mahdollisuuksiin, ja tälle levylle yksi Jerryn valinnoista onkin Birdland. Yksi hänen myöhemmistä projekteistaan, nykyisinkin toimiva The Jerry Douglas Band koostuu Jerryn lisäksi täysverisistä jazz-muusikoista. Yhtyeen levy “What if” kannattaa ottaa kuunteluun, jos tämä sivujuonne aiheesta sytyttää. Gene Wooten vuorollaan hyppää hetkeksi popin pariin ja soittaa Lennon-McCartney -kappaleen Day Tripper.

Levyn solistit ja kappalevalinnat edustavat eri soittotyylejä eri aikakausilta ja kappalevalintojen ja soittajien kirjossa on osa tämän levyn vetovoimaa. Omaa korvaani hivelevät tätä kirjoittaessani ja levyn soidessa taustalla Curtis Burchin Rainbow Bridge ja Suitcase sekä Stacy Phillipsin The Last Rose Of Autumn. The Great Dobro Sessions tehtiin hetkellä, jolloin uusi ja vanha paiskasivat kättä; soittajat, soittotyyli, soitinrakennus ja bluegrass. Kymmenen loistavan solistin erilaisten soittotyylien ja sointiäänien vertailu ja niihin vaaditun tekniikan pohtiminen tarjoaakin orastavalle soittajalle runsaasti bonusiloa levyä kuunnellessa.
Pekka Somerto ★★★★★