• bluegrass-musiikki
  • Bluegrass-instrumentit
  • Suomalaiset yhtyeet
  • Bluegrass-klubi ja jamit
  • SBMY r.y.
  • Linkit

Suomen bluegrass-musiikin yhdistys r.y.

SBMY r.y. on perustettu 1993 edistämään ja tekemään tunnetuksi bluegrass-musiikkia Suomessa. Näiltä sivuilta löydät tietoa bluegrass-musikista sekä suomalaisista yhtyeistä. Tarkastele näitä sivuja lähemmin ja ota suunta kohti lähimpiä jameja. Bluegrass-musiikkia on soitettu Suomessa yli 30 vuotta. Mikäli sinulla on näitä sivuja tai bluegrass-musiikkia koskevaa asiaa ota yhteyttä webmaster[at]bluegrass.fi

The Finnish Bluegrass Music Association

The Finnish Bluegrass Music Association has been established in 1993. It’s goal is to promote Bluegrass music in Finland and present it to new audiences who are not aware of this fine acoustic music.


BLUEGRASS.FI — SBMY ry



Bluegrass music is like going to school.
When you learn Bluegrass, you can play a lot of music.
– Bill Monroe

The term 'bluegrass' describes the hot string-band style
pioneered by Kentuckian Bill Monroe, which blends
old-time country music with blues rhythms
and jazz-influenced improvisation.
– Mel Bay

Viiden tähden levyt ★★★★★

Viiden tähden levyt ★★★★★

Kirjoittajaa puri bluegrass-kärpänen vasta hiljattain, ja hän löytää menneiden vuosikymmenten levyjen joukosta jatkuvasti ensimmäistä kertaa uusia vanhoja herkkupaloja, joita haluaa jakaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Mielipiteet levyistä ovat kirjoittajan omia lahjomattomia ja niistä myös kuuluu välillä tietämättömyys pitkän ja rikkaan bluegrass-kaanonin dogmeista. Kynä harhailee välillä myös aiheeseen liittyvien trivialöydösten pariin. Nämä levyt ja niiden syntyhistoria ovat olleet kirjoittajalle tärkeitä avaimia bluegrassin maailmaan matkalla, joka jatkuu yhä.
__________________________________________________________________________

Foggy Mountain Jamboree, Flatt & Scruggs *****

Vuodesta 1945 Bill Monroen Bluegrass Boys -yhtyeessä soittaneet Lester Flatt ja Earl Scruggs jättivät Monroen 1948 ja perustivat Flatt & Scruggs duon ja sille taustayhtyeen Foggy Mountain Boys. Kokoonpanon ensimmäinen kokopitkä LP Foggy Mountain Jamboree ilmestyi 1957.

Levy oli kertakaikkinen täysosuma ja se loistaa entistäkin kirkkaampana bluegrassin historian valossa nyt melkein 70 vuotta myöhemmin. Sen alkuperäiset 12 kappaletta oli äänitetty jo vuosien 1951-1955 välillä. Levystä julkaistiin myöhemmin laajennettu painos, jolle lisättiin kolme kappaletta tuolta samalta aikakaudelta.

Yhtye Foggy Mountain Boys oli yhtä kuin viulisti Paul Warren, dobroa soittanut “Uncle Josh” Graves, joka uudisti dobron roolin tuomalla siihen Scruggsin banjonsoitosta omaksumaansa tekniikkaa ja mustasta bluesista ammentamaansa energiaa ja sointivärejä, pystybassossa “Cousin Jake” Tullock ja mandoliinissa Curly Seckler. “Uncle Josh” ja “Cousin Jake” olivat alun perin humoristisille roolihahmoille keikkoja varten keksityt nimet. Niiden viiden vuoden aikana, jolloin levyn kappaleet oli äänitetty, studiosessioissa oli ehtinyt olla mukana pitkä liuta muitakin muusikoita; kolme eri basistia ja neljä eri viulistia sekä studiomuusikkona Nashvillessä tuolloin soittanut Chet Atkins.

Flatt & Scruggs oli jo ennen tätä LP:tä julkaissut kaksi singleä, hienon Foggy Mountain Breakdownin, joka löysi tiensä myöhemmin elokuvaan Bonnie and Clyde (1967) takaa-ajokohtauksien taustamusiikiksi, ja jonka B-puolella oli vähemmän kuultu My Cabin In Caroline sekä singlen ‘Tis Sweet To Be Remembered / Dim Lights, Thick Smoke (And Loud, Loud Music).

Foggy Mountain Jamboreen myötä laaja radioyleisö pääsi vihdoin osalliseksi Lester Flattin ja Earl Scruggsin virtuoosimaisista soittotaidoista ja koko yhtyeen puhtaista lauluharmonioista. Levyllä kuullaan myös dobroa ensimmäistä kertaa koskaan bluegrass-yhtyeessä. Alun perin hetken bassoa Foggy Mountain Boysissa soittanut Uncle Josh Graves oli pian saanut Lesteriltä ja Earliltä luvan vaihtaa omaksi tuntemaansa soittimeen dobroon ja kappaleet Some Old Day, Blue Ridge Cabin Home, Randy Lynn Rag ja On My Mind ovat ensimmäiset koskaan levytetyt bluegrass-kappaleet (1955), joihin dobro on päässyt mukaan. Niistä kolme ensimmäistä löytyy “Jamboreen” alkuperäiseltä versiolta ja neljäskin levyn myöhemmin julkaistulta pidemmältä versiolta, jolle pääsivät mukaa lisäksi Dear Old Dixie ja Pray For The Boys.

Foggy Mountain Jamboree sisältää yhdeksi levyksi uskomattoman määrän kappaleita, jotka kuuluvat nykyisin bluegrassin kaikkein keskeisimpään ohjelmistoon, ja jotka pursuavat nykyistenkin banjistien ja dobristien innolla kopiomia likkejä. Joku tai useampikin levyn kappaleista on tullut vastaan lähes jokaisissa jameissa, joihin minulla on ollut ilo päästä mukaan: Flint Hill Special, Earl’s Breakdown, Foggy Mountain Special, Shuckin’ The Corn, Blue Ridge Cabin Home, Randy Lynn Rag, Your Love Is Like A Flower, Foggy Mountain Chimes …

Josh Graves oli tavannut Earl Scruggsin ensimmäistä kertaa 1949 ja Scruggs oli opettanut Joshille tuolloin banjonsoitossa käyttämänsä ja banjonsoittoa uudistaneen kolmen sormen “rollin”. Josh oli soittanut dobroa kahdella sormella, plektrat peukalossa ja etusormessa, ja monet muut soittivat dobroa tavallisella kitaraplektralla. Banjo-rollin omaksuminen uudistikin dobronsoittotekniikan ja ilmaisun ikiajoiksi aivan kuten Earlin banjo-rollit olivat jo aiemmin uudistaneet banjonsoiton.

Heti ensimmäisen kappaleen “Flint Hill Special” ensimmäiset sävelet esittelevät toisen Scruggsin tavaramerkiksi muodostuneen banjotempun – virityksen vaihtamisen G:stä D:hen ja takaisin kesken kappaleen viritystappeja kääntelemällä. Nykyisin moni banjisti tekee saman tempun virityskoneistoon lisätyn vivun avulla, mutta Earl kiersi vireet kerrasta kohdilleen tavallisilla virityskoneistoilla. Sama temppu toistuu Earl’s Breakdownissa ja Foggy Mountain Chimesissa. Eikä siihen väsy kuuntelijakaan. Josh Graves keksi hänkin, miten jäljitellä samaa vaikutelmaa dobron sliden avulla ja käytti tuota likkiä monessa omassa soolobreikissään sittemmin.

Mitä vireeseen tulee, koko levy on soitettu alusta loppuun lähes puoli sävelaskelta standardia 440Hz:iä korkeammalla vireellä. Scruggs kertoo muistelmissaan, että syynä oli Flattin lauluääni, jolle sopi paremmin banjon suosikkivirettä G:tä hieman korkeampi vire, ja Flatt & Scruggs soittikin siksi G-kappaleet usein G#:stä ja A-kappaleet Bb:stä. Iän myötä Lesterin ääni madaltui ja bändi viritti soittimensa myöhemmin taas vakiovireeseen.

Earlin ja Lesterin puhdasta laulua kuullaankin levyn joka toisella raidalla, joista mm. Some Old Dayssä, Blue Ridge Cabin Homessa ja Your Love is Like A Flowerissa myös yhtyeen komeaa lauluharmoniaa. Neliääniset It Won’t Be Long ja Reunion In Heaven ovat hienoja country-gospeleita. Earlin pojan mukaan nimetty Randy Lynn Rag on räjähtävän energinen instrumentaali soolobreikkeineen ja Shuckin’ The Corn poksuu juuri samalla tavalla kuin varmaankin jokasyksyinen kuivattujen maissinjyvien irroittaminen tähkistä plantaaseilla 100 vuotta sitten.

Vaikka Foggy Mountain Jamboree olisi jäänyt Flatt & Scruggsin ainoaksi levyksi, yhtye olisi sillä ansainnut paikkansa Bluegrass Hall Of Famessa, minne se nimettiinkin vuonna 2012.

Pekka Somerto *****